maanantai 2. syyskuuta 2013

Turvallisuus ennen kaikkea

Vanha tuttuva piipahti viikko sitten juttusilla. Hän kertoi, että eräs 85-vuotias mies oli lähtenyt viime kesänä käyttämään vieraitaan kaupassa. Kun porukka oli alle kilometrin venematkan jälkeen saapunut kaupan rantaan, poliisit olivat rynnänneet paikalle Coltin lonkalla roikkuen ja antaneet miehelle 300 euron sakon - koska veneessä ei ollut tarvittavaa määrää pelastusliivejä. 


Kyseessä taisi muuten olla sama mies, josta muistan kuulleeni aikoinaan hyvin erikoisen tarinan. Miestä oli luultu sodassa kuolleeksi, kunnes se oli yllättäen herännyt ruumishuoneella ennen hautausta. Ja jäänyt henkiin poliisin sakottamaksi. Tämä sopisi hyvin tarinaan, jota olen jo pitkään kehitellyt.


Tarinan idea olisi se, kuinka nuori mies aikoinaan lähti rintamalle vaarantamaan henkensä isänmaan puolesta. Hän taisteli urhollisesti ja oli mukana monissa vaaranpaikoissa. Tali, Ihantala, Karjalan kannas. Lopulta hän haavoittui pahasti, ja häntä luultiin kuolleeksi - kunnes hän virkosi ruumishuoneella ja vältti täpärästi hautauksen elävänä. Hänet vietiin sairaalaan ja hän toipui jääden kuitenkin sotainvalidiksi. Vammoistaan huolimatta hän teki pitkän päivätyön maansa ja kotipaikkansa hyväksi erilaisissa tehtävissä. Kun hän sitten vanhana sotainvalidina ja eläkeläisenä oli käyttämässä sukulaisiaan veneellä kaupassa, paikalle ilmestyi joukko nuoria koppavia poliiseja aseet vyöllä roikkuen ja bodatut lihaksen pullistellen. Yksikään heistä ei ollut edes syntynyt silloin, kun tämä vanha sotainvalidi taisteli heidän tulevan isänmaansa puolesta. "Kuulehan papparainen, veneessäsi ei ole pelastusliivejä", yksi poliiseista sanoi. "Oman turvallisuutesi tähden joudumme nyt antamaan sinulle sakot. Aivan vain opetukseksi. Ja yritähän jatkossa muistaa, että turvallisuus ei ole leikin asia."

Tällaisessa maailmassa me elämme.




sunnuntai 4. elokuuta 2013

Jotenkin paineet on purettava


Ison Omenan parkkihallissa näimme eräänä päivänä tyypin, jota kutsun "Helsinki-siaksi", kun en parempaa nimeäkään keksi. Joku vanha harmaapäinen herrasmies oli ajanut epähuomiossa väärään suuntaan parkkihallin käytävällä. Niistä joka toinen on yksisuuntainen eri suuntaan kuin joka toinen. Minä en olisi edes huomannut koko asiaa vaan olisin sivuuttanut tyypin aivan normaalisti kuten kaksisuuntaisella tiellä. Helsinki-sika sen sijaan huomasi tilaisuutensa ja ohjasi autonsa suoraan vanhan miehen auton puskuriin. Sen tehtyään hän nousi autostaan haukkumaan tuota onnetonta vanhaa miestä. Liikenne meni lähes tukkoon sillä kaistalla. Tapahtuma sattui melko lailla kaistan päässä, eli vanha mies ei ollut ehtinyt ajaa pitkään väärään suuntaan. Onnistuin juuri ja juuri ohittamaan autot. Kun odotimme kaistan päässä pääsyä risteävälle tielle, jossa kulki paljon autoja, vanha mies alkoi Helsinki-sian pakottamana hermostuksissaan peruuttaa meitä kohti. Oli aivan lähellä, ettei tyypin auto osunut meidän autoomme. Väistin niin paljon kuin pystyin. Siinä vaiheessa päätykaistalle tuli tilaa, ja pääsimme jatkamaan matkaamme. En seurannut sen pitempään vanhan miehen tuskien taivalta hänen yrittäessään epätoivoisesti peruuttaa pois käytävästä Helsinki-sian painostaessa edestä ja autojonon tukkiessa tien takana.

Tarina ei tarvinne lisäkommentteja. Ihmettelen vain, mikä saa aikaan tuollaista öykkäröintiä. Vuosikymmenien havaintojen ja elämänkokemuksen perusteella olen tullut siihen johtopäätökseen, että ilmiö näyttäisi olevan yleisempi helsinkiläisten keskuudessa kuin muualla, varsinkin maalla asuvien keskuudessa. Purkautuuko kaupunkilaisten elinikäinen alistuminen pikkutarkkoihin sääntöihin ja sosiaaliseen kuriin sekä yksilön vähäpätöisyys kaupungissa tällä tavalla joidenkin häiriintyneiden henkilöiden elämässä?